Dominoivasta puolestani en olekaan vielä puhunut. Se on jäänyt tässä välillä vähän subin jalkoihin, mutta eipä se paljon herättelyä vaatinut herätäkseen taas ;)
Olen jutellut viime päivinä muutaman ihanan ihmisen kanssa, miehien, jotka haluavat alistua naiselle. Tiesin kyllä, että dominoista on pulaa, mutta olen kohdannut silti sellaista kaipuuta ja yksinäisyyttä, johon en olisi arvannut törmääväni. Tekisi mieleni ottaa kaikki yksinäiset subit siipieni alle, mutta eihän se ole tietenkään mahdollista. Onneksi sieltä tuntui heti löytyvän eräs, joka herätti kiinnostukseni ;)
Tunnustan myös, että se tunne minkä saa, kun sub anelee huomiotani on juovuttava. On ihanaa olla haluttu ja palvottu. Tahdon laittaa subin kiemurtelemaan huomiotani saadakseen, yrittämään parhaansa ja sitten palkita viimein hänen palvontansa. Tietenkään kovaa kuria ja koulutusta unohtamatta ;)
Tiedän itse subina, miten nöyryyttävää se huomion kerjääminen on, ja ehkä siksi olen liiankin lepsu dominana. En millään hennoisi jättää subiani ilman palkintoaan, ja joudunkin karaisemaan itseäni, sillä subin parhaaksihan minä toimin, eikös? Se on kai sitä "kovaa rakkautta"... Palkinto täytyy olla todella ensin ansaittu, melkein kidutukseen saakka odotettu. Silloin se tuntuu palkitsevimmalta niin subista kuin minustakin.
Mielenkiintoista on myös se suunnaton hellyys, jota oma pieni alistuva sub saa aikaan. Tahdon todellakin omistaa hänet. On se rankkaa olla domina ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoa!
VastaaPoistaSieltähän se löytyi, switch-asenne! Totta puhuen en ole koskaan oikein loppuun saakka ymmärtänyt ihmisiä jotka ovat pelkkiä sudeja tai pelkkiä domeja. Kyllä se S/M on mielestäni sellaista hommaa, että haluaa olla sekä että. Tänäänkin tein yhtä ja toista Kreivittären käskystä, mutta odotapas kun vihdoin tavataan, niin kyllä hänenkin ruumis saa kunnon kurituksen.