Ensimmäisen D/S suhteen loppu

Ensimmäinen D/S suhteeni on sitten loppu ennen kuin oikeastaan alkoikaan. Väärinkäsityksiä puolin ja toisin. Seuraavan kerran pitänee tehdä ihan kirjallinen sopimus tai jotain, koska selvästi nyt kumpikaan ei ihan ymmärtänyt toistaan.

Minä varmaankaan en kokemuuttani osannut tehdä tarpeeksi selväksi eroa oman itseni ja alistuvan "anelin" roolin suhteen, vaikka toisaalta hain nimen omaan sellaista suhdetta, jossa raja voisikin olla häilyvä. Sitä taas en ilmeisesti osannut ilmaista selkeästi toiselle osapuolelle.

Ikävää, että S ei ollut siihen valmis, vaan koki sen uhkana ja vaatimuksena parisuhteesta. Itse koin stressaavana tasapainoilun oman itseni ja "anelin" välillä. Haluaisin, että he voisivat sulautua yhteen.

Nyt käy vähän kateeksi mm. kokeilijoita, joilla homma on paljon selvempää. Itse en tiedä olisinko edes oikeasti valmis parisuhteeseen, mutta kyllä se tuntuisi helpottavan asioita aika tavalla nimen omaan tuon omana itsenä olemisen suhteen.

Onko se yleensä mahdollista S/M suhteessa, jos kyseessä ei sitten tosiaan ole vakituinen parisuhde? Onko mahdoton yhtälö olla sekä alistuvan roolissa, pitää suhde pelkkänä master/sub-ei-niin-vakavana-suhteena sekä ilmaista avoimesti niitä tunteita, joita tuntee? Jos kiinnyn masteriini, miksi se on uhka hänelle? Eihän se tarkoita, että olen laittamassa hänelle palloa jalkaan tai viemässä vihille! Eikö masterin halu juuri ole se, että sub palvoo häntä? Pitäisikö siis vain teeskennellä palvovansa? Eikö se sitten taas ole henkistä huoraamista?

Itse koin ahdistavana S:n epäluottamuksen minuun. Luottamus on kaiken A ja O D/S-suhteissa, ja nyt sitä ei enää ole, ei kummallakaan kai. Harmi sinänsä, koska kyseessä oli oikeasti mielenkiintoinen ja hieno ihminen.

Onko vika lopultakin siinä, että vaikka en tunne olevani valmis varsinaiseen parisuhteeseen, en pysty tyytymään puolinaiseen ja odotukseni ovat epärealistiset? Haluanko syödä kakun ja säästää sen?

Voi kun näistä ei voi puhua kenenkään kanssa, ajatukseni ovat niin sekavat, että tästä vuodatuksestakin tuli sellainen...